4.4.2022
Lukuaika 3 min
Aivoinfarktin jälkeen jokainen päivä on maailman hienoin
Urheilutoimittaja Kaj Kunnas sai aivoinfarktin keväisenä aamuna lähes kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen kiire on jäänyt ja elämästä nauttii hetkessä elävä, kiitollinen mies. Koko ikänsä liikunnan parissa työskennellyt Kunnas kyseenalaisti myös liikuntatottumuksensa osana aivotervettä elämäntapaa.
Oli toukokuinen tiistaiaamu ja Kaj Kunnas oli juuri lähdössä töihin, kun kädessä tuntui jotain ihmeellisistä. Hän ei sitä sen ihmeemmin jäänyt pohtimaan, kun mihinkään ei koskenut. Pian peilistä kuitenkin paljastui, että toinen poski roikkui hieman. Sitten menikin jo puhekyky.
15 minuuttia tämän hetken jälkeen ambulanssihenkilökunta saapui Kunnaksen kotiin, ja hän sai kuulla elämän suunnan muuttuvat sanat: sinulla on aivoinfarkti.
”Aivoinfarktille ei koskaan löytynyt mitään syytä. Olin perusterve, ja kaikki arvot olivat kohdillaan kolesterolista verenpaineeseen”, Kunnas kertoo.
Työ vei, liikunta jäi
Jälkikäteen Kaj Kunnas on miettinyt paljon elämäänsä ennen sairastumista – ja olisiko jotain voinut tehdä toisin. Työ urheilutoimittajana vei mennessään ja tahti oli kova. Kun työ ei tunnu työltä, vaan siltä, että harrastuksesta maksetaan palkkaa, jaksaa mennä ja tehdä aina vain lisää.
”Nyt olen ymmärtänyt, että positiivinenkin stressi voi olla aivoille haitallista.”
Vaikka Kunnas oli ollut ikänsä liikunnallinen ja eli ja hengitti urheilua, oma liikkuminen oli jäänyt taka-alalle.
”Kun työpäivät kestävät 10–12 tuntia, yhtäkkiä siinä huomaa, että vaikka on liikunnan kanssa tekemisissä koko ajan, ei itse liiku tarpeeksi. Autolla mennään joka paikkaan, esimerkiksi pyöräilylle ei ole enää aikaa, kun on pakko ehtiä nopeasti perille.”
Nykyisin Kunnaksen liikunta tapahtuu paljon ulkona ja luonnossa, esimerkiksi vaelluksilla tai rennosti lenkkeilen tai pyöräillen. Talvisin hän sähköpyöräilee, siinä ei pieni hankikaan haittaa menoa. Yksi suosikkilajeista on rantalentis, jota hän pelaa, aina kun mahdollisuus siihen tarjoutuu.
”Sitä olen miettinyt, että jos ei olisi ikinä satsannut liikuntaan, niin kuinka vaikeaa sen aloittaminen olisi ollut 40–50-vuotiaana. Siinä vaiheessa voi jo vähän paikat jomottaa, olla liikakiloja ja mahdollisesti polvetkin vihoitella.”
Hän muistuttaa, että koskaan ei ole liian myöhäistä ryhtyä liikkumaan, jos ei yritä liikaa. Lyhyempi hetkikin liikunnan parissa on plussaa. Kaikkien ei tarvitse olla iivoniskasia, vaan tärkeää on mennä omien rajojen mukaan.
Hyvää ravintoa, riittävästi unta ja rauhoittumisen hetkiä
Rennon ja runsaan liikkumisen lisäksi Kunnaksen aivoterveessä elämässä korostuvat nyt syöminen, nukkuminen ja rauhoittumiselle varatut hetket – ihan joka päivä.
Kun ennen kiire leimasi myös syömistä, nykyisin hän painottaa kolmea ravintoon liittyvää asiaa: on tärkeää ylipäänsä muistaa syödä, syödä terveellisesti ja sitten kun syö, niin tehdä sen nautiskellen, ilman hoppua.
Nukkumisesta ei saa myöskään tinkiä!
”Jos nukkumaanmeno aina venyy, sen voi vaikka merkata kalenteriin”, Kunnas vinkkaa. Kahdeksan tuntia hyvälaatuista yöunta on hänestä hyvä tavoite.
Sitä ennen – ja sopivissa väleissä pitkin päivää – on hyvä ottaa hetkiä rauhoittumiselle.
Aivoinfarktin opetus: elä hetkessä
Kaj Kunnas kertoo olevansa iloinen ja kiitollinen, että hänelle kävi niin hyvin kuin kävi. Aivoinfarktissa ihminen menettää miljoonia aivosoluja minuutissa, joten se, että hän pääsi nopeasti hoitoon, oli elintärkeää.
”Jos olisin päässyt sairaalaan tuntia myöhemmin, kulkisin nyt rollaattorilla. Jos hoitoon pääsyssä oli mennyt kaksi tuntia, olisin töpseleissä lopun elämääni.”
”On ehkä rajua sanoa näin, mutta aivoinfarkti paransi elämääni. Minulla ei ole enää kiire. Olen oppinut, ettei ole niin vaarallista, jos jostain myöhästyy. Maailma kyllä pyörii radallaan, vaikka itse ottaa vähän rennommin.
”Nyt jokainen päivä on maailman tärkein. Aivoinfarkti voi iskeä tänään tai huomenna, sen takia juuri tämä hetki on niin hieno.”
Biogen-163306 | 4/2022
